|
|
Kissarunoja: Kissan päivä, Kissan yö ja Kissan uni 1-7 osat
Kissarunoja: Kissan päivä, Kissan yö ja Kissan uni 1-7 osat
Kirjoittaja: Karita Aho 08/2011
|
Runo: Kissan päivä
Aamu äänet rauhaan raukeaa;
kissan unelmissa ne aukeaa,
Hiiri oveen kolkuttaa.
En paljon pyydä: rauhaa vaan,
suo mun olla tänään onnen unelmoissa,
käyä välil ruohikoissa.
Kissa tuntee riemun salaa;
päättää ettei koskaan palaa.
Hilpeää kevät juhlaa,
hiireen en nyt tuhlaa.
Ajatuksiin leikit herää,
omakin laji tekis terää.
Aukee ovi, aukee ovi,
aamunmaan.
Portit kummallekin
yhtä taas.
|
Runo: Kissan yö
Yö lohdutusta ei suonut;
leluhiiren oli joku tuonut.
Katsoo silmät hiiren uneksuvat;
värisevät kissan kuvat.
Annan hiiren juosta valloillansa;
hämähäkit leikkii varjoillansa.
Kissa käy mielikuvituksissaan,
lankalaatikon jo auki saan.
Auki on, auki on, lankakerä suunnaton.
Ikävystyn illoin, tyynnyn en milloin.
Nää; joka aamu ison kupin,
veet tyhjäks juon nurin kurin.
Suurta suurta linnunrataa,
aamu, ihmeelliseen, rauha sataa. |
|
Kissan Uni 1-7 osat |
|
|
Kissan Uni osa 1.
Kuule äänet hiljaisuuden
pienet askeleet; käy
kissan tassujen.
Mitä se ajattelee
ovi hiljaa narisee,
ei metsässä ketään näy.
Mene jo, mene jo
juovahti hetken aurinko.
Auki ovet aamun satumaan;
pihlajat, haavat purppurassaan,
satumetsäni nää
vilahtaen kissan pää.
Perhosten lentokin pysähtynyt;
ilta on jo syttynyt,
Kissan silmät välkehtien';
loisteessa kiiltomatojen.
Viel' kissan askeleet käy;
ei varjoakaan näy.
Nää; aurinko iltaan juovahtavan.
Sano jo, sano jo;
hiljaisuus on mennyt jo.
|
Kissan Uni osa 2.
Lepää luminen kerros;
omenapuissa,
ja satumetsän lintujen suissa;
käy talvinen kinos.
Oravat käpyjä punos;
pähkinöitä ei näy,
helminauhan kudos;
juovahti näky harras;
omenapuun alla.
Tumman sininen pilvi
kulki suuren auringon ali,
ne murtuivat toisiinsa;
eikä säde pieninkään
ylle satumetsän jää.
Mun' aina yllättää;
kiiltomatojen pää.
Tule jo tule jo,
kissa palas kotio.
|
|
Kissan Uni osa 3.
Kissa on lähtenyt taas;
ovi ei ollutkaan haas.
Sen menevän näin;
satumetsään päin.
Fasaanit kurkistaa puun taa,
alkaa päivä sarastaa.
Haltiakummit alkaa työn;
punovat kehrästä vyön.
Vuos'sataisten kultaista verkaa,
aurinko kultaa maan.
Kutoo kissalle valossaan,
ikää, iki iätön.
Juovahtaa varjot metsä'en,
pellolta parvi lintujen.
Paikoilles; paikoilles,
kissapäivät alkoi nyt.
Metsän eloa jatkuvaa,
jota Jumala soinnuttaa.
|
Kissan Uni osa 4.
Kevät on jo saapunut,
metsä melkein sulanut.
Kissa ei oo turhas''päin;
menevän sen jo näin.
Veet sulaa vesisankoon,
juovahtaa kissan pää aurinkoon.
Luontoäiti sadellen,
pähkinöitä jaellen.
Kukat kukkien tanssia käy,
puissa omenoit'' viel ei näy.
Nuuhkii kissa kovin ilmaa,
sateenkaari mistä alkaa?
Sinne nyt, sinne nyt;
pää kiiltomadon kääntynyt.
Pian kuunvalo alkaa hohtaa,
kissa etsii lepo kohtaa.
Yön pimein kohta alkanut,
nyt sateenkaari sammunut.
|
|
Kissan Uni osa 5.
Tänne nyt, tänne nyt;
kissa on jo lähtenyt.
Tikat omenapuussa nakuttaa;
päivän saa jo aloittaa.
Fasaanit; oravat jonottaa,
taas lintu mökki kolahtaa.
Jonon ohi siivesti lintu,
kiiltomadot; muurahaiset,
nauravat kuin kottaraiset.
Kissa katsoo kummissansa,
loistaa purppura kangassansa.
Näky punoo yhteen; kauralyhteen.
Kaik'' on niin seestyny,
satumetsä hiljentyny.
Säe yhteen aurinkoon;
hurmallaan se täyttää maan.
|
Kissan Uni osa 6.
Kolmihammas peikkotyttö
pomppi jaloin kissan luokse.
Silittäen harmaapäätä,
kissa naukuu:Katso näätä!
Näätä kysyi mikä nimi?
Peikko vastas:Kuuki-kuu,
nimi välil unohtuu.
Kolmistaan ne mietiskeli,
metsän lintu viserteli:
Tulkaa jo tulkaa jo,
lammen ympäril on vihanto.
Maatiainen siellä hiipi,
peräs kulki pieni siili.
Juovahtaen juoni loisti,
piilosille kaikki poisti.
Kissa heräs kesken kaiken,
läikkä lammes maatiaisen.
|
|
Kissan Uni osa 7.
Aamuvarhain valloillaan
jänis loikki kissan taa,
pitkää korvaa ojentaa.
Kuuki-kuu jokeltaa
tulkaa majaan valoisaan
kissa naukuu; ei saa unta,
katso sataa kevät lunta.
Kiiltomato päätään nostaa;
kesä on kesä on.
Siili kaivaa salaojaa,
maatiainen tolppaan nojaa.
Kuuki teki taikajuoman,
kaikki kippas lyhtyjuoman.
Kiiltomato sammui pois,
jänis uinuu porkkanois.
Kissa jatkaa uniaan,
näkee taivaskuviaan.
Kiitos kiitos satumaan,
kaikki häärää omiaan.
|
Kuvia
|
|
